Erilaisten tavoitteiden tunnistaminen

Erilaisten tavoitteiden tunnistaminen valmistautumistehtävällä

Konsultti tekee kutsun ja valmistautumistehtävän, jonka hallituksen puheenjohtaja lähettää osallistujille.  Kutsussa osallistujia pyydetään valmistautumaan työpajaan määrittämällä Kylpylähotellin toiminnan vahvuudet ja kehittämiskohteet. Lisäksi pyydetään luettelemaan asiakaskohderyhmiä ja pohtimaan näiden tarpeita. Lopuksi ohjataan hakemaan toiminnan kehittämistä inspiroivia esimerkkejä muualta maailmasta ja eri aloilta. Palautetuista valmistautumistehtävistä konsultti tunnistaa vastakkainasettelun: Kylpylähotellin toimijat eivät ole tyytyväisiä Markkinointiyrityksen työhön ja Markkinointiyrityksen toimitusjohtaja puolestaan toteaa, että heitä syytetään aina kaikesta. Hallituksen puheenjohtaja rauhoittelee Markkinointiyrityksen toimitusjohtajaa etukäteen toteamalla, että toiminnan kehittäminen halutaan työpajassa nähdä kaikkien yhteisenä asiana. 

Tavoitteen yhdenmukaistaminen työpajassa

Vaikka jokainen on pohtinut Kylpylähotellin asiakasryhmiä ja niiden tarpeita valmistautumistehtävässä, konsultti ei halua esitellä valmistautumistehtävästä konsulttiyhteenvetoa. Sen sijaan hän ohjaa osallistujat yhteisesti määrittämään tilannetta.

Osallistujat kirjoittavat asiakasryhmät post it-tarroille ja vievät tarrat seinälle teipattuun fläppipaperiin. Konsultin ohjauksella keskustellaan siitä, mille kohderyhmille tarjontaa voisi lisätä. Kylpylähotellin asiakkaista suurin osa on perheitä. Uusia maksavia asiakkaita nähdään olevan matkailijoiden, nuorten ja yritysten parissa. ”Ei nuorilla ole rahaa, ne ovat opiskelijoita”, toteaa joku. Keskustelun myötä päätetään keskittyä pohtimaan sitä, miten saataisiin matkailijat ja yritykset hyötymään paremmin Kylpylähotellin palveluista.  

”Mitä, miksi, miten ja kenelle?

Ahjo-valmennusohjelman ensimmäisessä suunnittelutapaamisessa tiimin koolle kutsunut Susanna sanoi: ”Minulla on tässä asioista, joita meidän pitää tehdä. Mutta haluan pysäyttää meidän hetkeksi, sillä olemme jo vähän sivunneet näitä kysymyksiä. Ensimmäinen kysymys: mitä me olemme tekemässä?” Kysymys johti tiimin määrittelemään, että he ovat luomassa ilmapiiriä, jonka kautta voi syntyä uusia yrityksiä. Keskustelu sai Marian kertomaan muille, sen jälkeen kun hän osallistui ohjelmaan edellisenä vuonna, on hän halunnut olla mukana tällaisen ohjelman järjestämisessä. Susanna vei keskustelua syvemmälle kysymällä ”Miksi me teemme tätä?” Tämä auttoi osallistuja tunnistamaan sekä yhteiskunnallisen että henkilökohtaisen tason. Susanna kysyi vielä ”Miten me teemme nämä miettimämme asiat?”, minkä avulla varmistettiin, että valmennusohjelma on oikea tapa ratkaista tunnistetut ongelmat. Lopuksi hän kysyi ”Kenelle olemme tekemässä”, jolloin tiimi määritti, kuka heidän kohdeasiakkaansa tulee olemaan ja miksi. 

Älä sanele vaan kysy

Helsinki Think Company (ThinkCo) on Helsingin yliopiston ja Helsingin kaupungin yhteinen yrittäjyyden edistämistila, joka lähtee liikkeelle käyttäjien tarpeista. Kun ThinkCo laajentui uudelle kampukselle, oli keskeistä tunnistaa eri käyttäjäryhmät sekä heidän tavoitteensa. Näitä tuotiin esiin työpajoissa, joissa niin yliopistolaiset kuin yrittäjät työskentelivät pienryhmissä. 

Tuo esiin hulluimmatkin ideat

Työpajoissa ryhmät kiersivät kolme rastia, joilla ThinkCo:n toimintaa ideoitiin eri näkökulmista. Ensimmäisellä rastilla ideoitiin vastauksia kysymykseen ”Mitä haluatte tältä tilalta?”. Ajatuksia kirjattiin post-it lapuille aluksi itsenäisesti parin minuutin ajan. Työpajan fasilitaattorit rohkaisivat kirjaamaan myös kaikki hullut ja utopistisilta kuulostavat ideat. Toisessa vaiheessa laput koottiin fläppitaululle ja ideoista keskusteltiin yhdessä. Kymmenen minuutin keskustelun jälkeen osallistujat ohjattiin seuraavalle rastille, jossa kysymyksenä oli ”Keitä tämän tilan käyttäjät ovat?”. Myös kolmannella rastilla noudatettiin samaa kaksivaiheista ideointia, kun tehtävänä oli ideoida tapahtumakonsepti ThinkCo:lle.

Pelin kehittäminen on monimutkaista monitoimijayhteistyötä, jossa erilaisten toimijoiden on kyettävä kuuntelemaan ja keskustelemaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa, niiden omalla kielellä. Pelialalla toimiminen vaatii sosiaalista kyvykkyyttä ja älykkyyttä, sekä tarvittaessa myös kykyä luopua omista ideoista tai näkökulmista. Kaikkien pelinkehittämiseen osallistuvien ihmisten pitää pystyä puhumaan samaa kieltä koska se liittyy siihen yhteen tuotteeseen, johon kaikkien pitää uskoa ja olla valmiita antamaan sen oman antinsa. 

Pelin kehittämisessä tavoitteiden määrittely on jatkuvaa, jatkuvasti muuttuva ja siihen liittyy usein yllättäviä käänteitä. Tavoitteita asetetaan ja korjataan joustavasti eikä niihin lukkiuduta liikaa. Esimerkiksi, matkailupeli oli määrittelyvaiheessa hyvin erilainen kuin mitä sen lopullinen toteutus on. Matkailupelin toteutuksessa tuli uudelleenfokusointi, jossa päätettiin että kohderyhmänä ei olekkaan koko perheeseen (kuten alussa kaavailtiin) vaan lapset. Sen jälkeen tehtiin uudelleenrefaktorointi myös konseptiin, mossa katsotiin että mitkä termit ja mitkä asiat tähän kuuluu jäädä ja mitkä on ne oleellisimmat painopisteet. 

Tähän vaikuttaa se, että uuden hyötypelin kehittäminen on tehtävä, josta kukaan ei tiedä millainen lopputuote tulee olemaan, ja sen vuoksi pelinkehittäjien tulee olla luonteeltaan ketteriä ja valmiita soveltamaan. 

Matkailupelin kehittämisessä yhteisen tavoitteen määrittelyvaihe venyi ja jäi sen vuoksi abstraktille tasolle. Kun projekti käynnistyi, niin osapuolilla ei ollut selkeää kuvaa siitä, mitä lopputuotteelta halutaan. Asia ratkaistiin siten, että peliyritys ryhtyi määrittelemään ja tekemään ehdotuksia, ja kuuli muiden osapuolten mielipiteet niihin, ja pelin kehittämistyö ja toteutus pääsi siten etenemään.